Ampumahiihtäjät EYOFeissa 25.-30.1.2015

Ampumahiihtäjien matka alkoi jo perjantai-iltana Tuusulassa, kun kokoonnuimme yhteistreeneihin ja pienimuotoiseen illanviettoon. Tarkoituksena oli luoda yhteishenkeä, joka onnistuikin hyvin ja porukka hitsautuikin reissun ensimmäisinä päivinä tiiviiksi posseksi. Asko Nuutisen vetämän ampumahiihtotreenin jälkeen siirryimme krapihoviin syömään, jolloin jännitystä oli jo selvästi havaittavissa.

Lauantaiaamuna tapasimme koko tiimin ja muun Suomen olympiajoukkueen kanssa Helsinki-Vantaan lentokentällä, jossa laukkujen vetoketjut vedettiin viimeisen kerran kiinni ja toisten aselaukut teipattiin. Matkan ensimmäiset varustevauriot tapahtuivat jo ennen koneeseen päässyä kun Sanniskan asesalkun ripa sanoi sopimuksen irti. Noin puolentoistatunnin matkatavara härdellin jälkeen pääsimme vihdoin turvatarkastuksen läpi terminaaliin, missä nopeimmat tekivät jo matkan ensimmäiset ostokset. Esimerkiksi pojat parfyymihyllyltä. Pienen evästauon jälkeen odottelimme jo kuumeisesti koneeseen pääsyä.

Ampumahiihtäjät saivat koneesta loistopaikat hätäuloskäyntien kohdalta, missä riitti tilaa myös porukan hujopille, Tuukalle, jota tilanpuute etukäteen hieman jopa hirvitti. Lento meni mukavasti virvokkeita juodessa.

Friedrichshafenin kentällä edessä odotti pienimuotoinen kaaos matkatavaroihin liittyen. Yksinkertaisesti Suomen joukkueella oli liian paljon tavaraa, eivätkä kaikki millään mahtuneet busseihin, joilla kuljettiin majoituspaikkaan. Ampumahiihtotiimi ehti jo huolestua aseiden jäävän kentälle, mutta onneksi valmentajamme Jouni huolehti kaikkien aseet välivarastoon, josta ne kuljetettiin kilpailupaikalle. Hotellille päästyä nälkäiset suomalaiset pettyivät ravintolan annoskokoihin ja joutuivatkin tilaamaan pitsan iltapalaksi. Mutta onneksi tähän asiaan oli parannusta luvassa.

Sunnuntaina pojilla oli aikainen herätys, kun harjoituksiin vievä bussi lähti hotellilta 7.24. Tytöt jäivät tuohon aikaan vielä tyytyväisenä nukkumaan ja lähtivät 9.54 bussilla Bürserbergiin myöhempiin harjoituksiin. Aseet olivat onnistuneesti löytäneet perille ja kun valjaat sekä muut osat oli saatu paikoilleen voitiin aloittaa ensimmäiset treenit 1250 metrin korkeudessa. Korkeus tuntui itse kullakin jäsenissä ja myös syke näytti huippulukemia.

Illalla suuntasimme lähes koko joukkueen voimin avajaisiin. Muutaman tunnin pinssien vaihtelun, avajaisohjelman sekä Olympiatulen sytytyksen jälkeen palasimme väsyneinä hotellille nukkumaan ja valmistautumaan seuraavan päivän harjoituksiin.

Maanantaiaamu oli sunnuntaiaamun kaltainen poiketen kuitenkin sääolosuhteista, jotka nostivat fiilikset kattoon jopa valmentajaa myöten :) Treenin jälkeen pojat löysivät mieluisimman kolkan koko hotellista. Saunaosasto hipoi täydellisyyttä näköaloja unohtamatta. Paikallinen löylyvesi ei ole puhdasta ja kirkasta vettä, jonka kantapään kautta Tuomas huomasi. Loppuillan vietimme pelaten korttia, tankaten ja henkisesti (ja fyysisesti iltalenkin muodossa) kisaan valmistautuen ampumahiihtäjien kesken. Illalla oli myös jokailtainen palaveri.

Tiistai - ensimmäinen kisapäivä. Tiistaina päästiin kunnolla asiaan, kun vuorossa oli pikakilpailu. Poikien kilpailu oli ensin ja he lähtivätkin hotellilta kukonlaulun aikaan. Tytöt seurasivat pari tuntia perässä.

Tiistaina kilpailuolosuhteet olivat vaikeat ja se näkyi ampumapaikalla. Keli olisi ollut hidas ja raskas, mutta sitä kevensi huollon hyvä panos, siitä kiitokset Saulille! Pojista parhaiten vaihtelevassa tuulessa ja tuiskussa  ammunnan selvitti parhaiten Tomi vain yhdellä sakolla pystypaikalta. Tuukka oli tiukasti kamppailemassa jopa voitosta mutta tällä kertaa pystyammunta sakotti ja tiputti sijoitusta pois kymppisakista, sijoitus kuitenkin kiitettävä 14! Aapolla ja Tuomaksella oli vaikeampi päivä penkalla sekä allekirjoittaneella myös suksella. Takaa-ajossa oli ainakin luvassa selkiä eteen, kun sijoitukset painuivat 40 huonommalle puolelle.

Tyttöjen kisa alkoi heti suomalaisväreissä kun Sanniska säntäsi matkaan numerolla yksi. Ensimmäiseltä paikalta kaikki kaataneena asettikin hän kovat pohjat muille rikottavaksi. Loppujenlopuksi kuitenkin 37 sinnikästä tyttöä pystyi sen tekemään. Suomalaistyttöjen parhaasta pikakilpailusuorituksesta vastasi Saana, joka olikin hienosti 16! Myös Aliisa ja Maiju olivat tasaisen varmoja sekä ladulla että penkalla.

Pikakilpailun lopputulos jäi suomalaisittain ehkä hiukan alakantiin. Ohuehko ilma, sekä iso nousu ennen amumapaikkaa verottivat hieman osumatarkkuutta ja hiihtovauhtia, mutta kaikki suoriutuivat hienosti takaa-ajoon, joka kisaattiinkin jo seuraavana päivänä.

Keskiviikko - takaa-ajo. Pojat lähtivät taas matkaan samalla aikataululla, kuin pikakisa-aamuna, mutta sehän ei lannistanut. Pikakisan tuloksen seurauksena edessä oli paljon selkiä ohitettavana, joka lisäsi poikien nälkää päästä kisaamaan. Valmistelut sujuivat ilman ongelmia ja takaa-ajo pamahti käyntiin klo 10.30. Tuukka lähti sijalta 14. minuutin ja 36 sekuntia kärjen perään. Hiihtovauhti Tuukalla olikin kohdillaan, mutta pystypaikat sakottivat lopputulosta hieman, silti nousua tuli kuitenki yksi pykälä eteenpäin. Poikien parhaasta noususta vastasi Aapo, joka nosti osakkeitaan 19 sijaa hyvällä hiihtokululla ja tasaisella ammunnalla. Myös Tuomas nosti asetelmiaan 11 sijaa, erittäin hyvällä viimeisellä kierroksella, joka olikin koko porukan 4. nopein. Tomille sattui vaisumpi päivä, kun hiihto ja ammunta eivät natsanneet oli hän lopulta 48.

Tyttöjen takaa-ajoon lähdettiin sitten poikien takaa-ajon jälkeen. Ensimmäisenä suomalaisista säntäsi matkaan Saana 16. hienon pikakisan jälkeen. Saanan jälkeen suomalaisista Maiju ja Sanniska lähtivät matkaan peräkanaa sijoilta 37. ja 38. Alisa pääsi myös matkaan melkein heti Maijun ja Sanniskan lähdettyä. Tyttöjen parhaasta suorituksesta vastasi Maiju, joka nosti hyvällä ammunnalla (0+0+1+1) ja hyvällä hiihtokululla itsensä sijalle 22. Saana sijoittui sijalle 26. ja Alisa sijalle 56. Sanniska hiihti sijalle 33.

Torstaina oli vuorossa vapaapäivä kilpailuista ja ammunta harjoituksista. Tarkoitus oli lähteä hiihtelemään palauttavaa pertsaa hotellin viereiselle ladulle, joka kuitenkin kariutui kovaan lumisateeseen ja voiteluongelmiin, joka puolestaan aiheutti kauheat paakut suksien pohjiin. Jopa paikalliset ihmiset huomasivat meidän ongelmat ja auttoivat pitojen pois otossa.

Kun olimme lopulta päätelleet ettei hiihtämisestä tule mitään päätimme lähteä käymäään hissillä mäen päällä. Hissi aseman huipulla maisemat olivat todella upeat. Päätimme lähteä koko joukkueena läheisen vuoren huipulle. Tytöt eivät jaksaneet kiivetä kovin pitkään ja jäivätkin ottamaan kuvia luonnosta ja toisistaan. Pojat sen sijaan rupesivat vääntämään omaa polkua metriseen hankeen ja pääsivät puolen tunnin uurastuksen jälkeen vuoren huipulle. Tytöt siirtyivät edeltä syömään huipulla olevaan ravintolaan ja pojat päättivät korkeimmalta kohdalta laskeutuessaan syödä vasta ihan alhaalla. Torstai-ilta meni kaupungilla ollessa Suomen jääkiekkopoikien pronssipeliä seuraten.

Perjantaina oli vuorossa viimeinen kisapäivä. Sekaviestiin suomalaiset lähtivät hyvällä joukkueella, johon kuuluivat Maiju, Saana, Aapo ja Tuukka. Tyttöjen hienot suoritukset saivat jatkoa poikien osuuksilla ja Suomen joukkue sijoittui hienosti kuudenneksi ja mikä tärkeintä Ruotsi jäi Suomen taakse seitsemänneksi. Muut suomalaiset vastasivat huikeasta kannustuksesta viestin aikana. Perjantai-iltana oli vielä vuorossa päättäjäiset, jossa tavarat vaihtuivat eri maiden urheilijoiden kanssa. Esimerkiksi Tshekin ja Ranskan varusteet olivat kovassa huudossa, tuli myös huomattua, että suomalaisten pipot olivat haluttua tavaraa.

Joka päivä kisojen tai harkkojen jälkeen päästiin maittavalle ja riittoisalle lounaalle kilpailupaikan ravintolaan. Ruokaa oli joka päivä riittävästi ja kun Rauth ja kokis sponsoroivat juomat oli varaa mistä valita. Lisäksi kisapaikalta sai hakea patukoita välipalaksi jotta nälkä ei yllättäisi. Kaiken kaikkiaan ruoka oli todella hyvää josta kiitos kuuluu järjestäjille. Illat ampumahiihtäjillä kuluikin lähinnä kortin peluun merkeissä.

Lauantaina aamusta alkoi matka kohti Suomea. Reissu jätti mukavan kokemuksen kaikille ja hyviä suorituksia nähtiin. Kaikenkaikkiaan reissu oli mahtava!

Teksti: Maiju Luokkala

-----------

Suomen joukkue EYOF-kisoissa:
Saana Lahdelma 1998 Mikkelin Hiihtäjät
Alisa Laitinen 1997 Mikkelin Hiihtäjät
Maiju Luokkala 1997 Lemin Eskot
Sanna-Mari Purola 1997 Seinäjoen Hiihtoseura
Aapo Erkkilä 1997 Saloisten Reipas
Tuomas Harjula 1998 Tuusulan Voima-Veikot
Tuukka Invenius 1997 Soisalon Ampumahiihtäjät
Tomi Sipilä 1997 Alavieskan Viri

Valmentaja: Jouni Kinnunen
Huoltaja: Sauli Tuomisto

KYKY-ryhmä ensilumilla Vuokatissa

Tiistaina oli taas aika aloittaa uusi leiri Vuokatissa. Kun kaikki olivat onnellisesti saapuneet perille, oli aika aloittaa ensimmäinen treeni ensilumenladulla. Ohjelmassa oli ampumahiihtoa sisältäen sauvoitta luistelua. Hiihtäminen oli osalle hiukan haastavaa pitkän tauon jälkeen mutta tekniikka löytyi kuitenkin melko nopeasti. Illalla oli taas vuorossa perinteinen lentopallopeli.

Keskiviikkoaamuna soi herätys ennen seitsemää joka tarkoitti että oli aika lähteä aamulenkille. Aamulenkin jälkeen riennettiin aamupalalle ja alettiin jännittämään aamupäivän treeniä eli lihaskuntotestejä. Testit menivät kuitenkin hyvin ja parannuksia nähtiin. Iltapäivällä tutustuttiin taas ensilumen latuun kun vuorossa oli kahden tunnin ampumahiihtotreeni. Illalla taas suoritimme kovaakin kovemman lentopallopelin, jonka jälkeen alettiin valmistautumaan seuraavaan päivään.

 Torstaina herättiin jännissä tunnelmissa. Aamulenkin ja aamupalan jälkeen oli sprinttiviestin aika. Viesti suoritettiin yhdessä NMM- ja haastaja-ryhmän kanssa. Kisareittinä käytetty sakkolenkki oli kovilla valtavan monen kierretyn kierroksen jälkeen. Huikean viestin jälkeen oli vuorossa lounas ja iltapäivän palauttava sauvakävely.

Perjantaina päivä alkoi normaaliin tapaan aamulenkillä. Kohtuullisen viileän aamupäivän harjoituksena oli sauvarinne, jossa nousuja tehtiin 3-5 oman tason mukaan omatoimisen alkuverryttelyn jälkeen. Kun nousut oli tehty, kiiruhdimme kukin enemmän tai vähemmän kylmissämme loppuverryttelyn kautta opistolle suihkuun ja syömään. Hyvän ruokalevon jälkeen iltapäivällä oli vajaan puolentoista tunnin perinteisen huoltava hiihtolenkki, jossa suksien pito määräisi vauhdin hyvin. Ruoan jälkeen illalla ohjelmassa oli perinteinen lentopallopeli yhdessä NMM-ryhmän kanssa.


Lauantaiaamu alkoi tutusti kevyellä aamureippailulla. Aamupäivällä lähdimme ensilumenladulle vapaan suksilla. Harjoitukseen kuului kahdeksan kappaletta neljän minuutin tasatyöntövetoja, joiden välissä kävimme ampumassa kaksi lipasta. Suksien luisto ja hiipui voimien kanssa sopivasti tasatahtia. Lounaan jälkeen ohjelmassa oli tunnin huoltava Pertsan lenkki, jonka päälle kävimme hölkkäämässä parikymmentä minuuttia. Illalla suuntasimme jälleen pallohalliin lentopalloa pelaamaan.

Sunnuntaina aamuherättelyn jälkeen lähdimme jälleen ladulle hiihtämään. Viimeisenä treeninä oli kahden - kahden puolen tunnin hiihtolenkki, jonka aikana kävimme ampumassa. Takaisin huoneeseen päästyämme vedimme vielä lenkkarit jalkaan ja kävimme tekemässä noin puolen tunnin jalkalenkin. Lounaan jälkeen kaikki lähtivät omille teilleen kotia kohti ja seuraavaa leiriä odottaen.

T: Saana ja Elsa

Ensilumenladun jyystöä

12.-19.10. oli vuorossa NMM-ryhmän seuraava leiriviikko Vuokatissa. Sunnuntaina aloitimme leirin ensilumenladulla hiihtäen vapaata sisältäen sauvoittaluistelupätkiä. Maanantaina aamupäivällä jatkoimme hiihtoa ensilumenladulla ja iltapäivällä vuorossa oli kauan odotetut ja pelätyt lihaskuntotestit. Testeissä tehtiin hyviä parannuksia kevään testileiriin nähden. Illalla oli vuorossa jo perinteeksi muodostunut lentopallo+venyttelyt.

Tiistaina aamu alkoi tuttuakin tutummalla nikon vetämällä aamujumpalla, ah! Jumpan jälkeen nautimme opiston aamupalan ja lähdimme aamutreeniin, jossa hiihdon lisäksi ammuimme vain pystyä. Iltapäivällä hiihdimme vk:ta ja ammuimme paineen- ja rasituksenalaisesti ryhmässä tai pareittain. Keskiviikkona olikin höntsäilypäivä sillä treenasimme vain aamupäivällä ensilumenladulla vapaata hiihtäen ja tietenkin illalla lentopallopeli. Mr. Teemu Jänkä ei sulattanut iltapäivän lepoa ja oli hotellihuoneessa levottoman oloinen ja harkitsi monesti lähtisikö tekemään jonkun treenin.

Torstaiaamu valkeni kylmänä ja aurinkoisena kutkuttavan sprinttiviestin odottaessa. Teron ja Vilin hieroessa reisiään mr. Teemu hermoili ja pakeni jo kymmeneltä kisapaikalle testaamaan koko suksikalustonsa todeten, että nyt on hyvä saada vähän määrää alle. Viesti olikin siis nopeuskestävyysharjoitus yhdessä haastaja- ja KYKY-ryhmien kanssa. Huikeiden ampumasuoritusten lisäksi saatiin ihailla näyttäviä kaatumisia mm. Olli Jaakkolan toimesta.  Iltapäivällä palauteltiin jalkalenkin muodossa ja illalla taas lentopallo sai perinteisesti kyytiä äänekkään kommentoinnin säestämänä.

Leirimme ainut hiihdoton (ja ampumaton) päivä aloitettiin tiukalla sauvarinteellä, jossa kutkuteltiin jokaiselta anakynnystä. Sauvarinteen kruunaamaton kuningas, Tero, lähtikin perjantai-iltapäivänä valmistautumaan Muonion maisemiin, jossa nyljetäänkin seuraava leirimme marraskuussa.
Sopivasti sauvarinteen päälle onkin hyvä herkistää hieman reittä, sillä maksimi/kontrastivoimaharjoituksessa myös Jessika antoi maankuululle pakaralleen kyytiä oikein olan takaa. Myös Vili piiskasi snadin vahvistuksen Jaakon huikeisiin suorituksiin penkkipunnerruksessa.

Lauantaiaamu piiskasi naamaamme purevalla pakkasella tasatyöntötreenin hivellessä käsiämme ja vatsalihaksiamme. Leirin kuormitus alkoi jo tuntua viimeisillä vedoilla, vaikka Greta innosta hihkuen lähtikin tekemään loppuverryttelyä. Iltapäivällä timanttisten päiväunten jälkeen hiihdimmekin rauhallisen lenkin perinteistä. Leirin viimeisen aamun perinteinen harjoitus on ollut pitkä pk-lenkki, josta ei nytkään eroon päästy. Hiihtoa oli ohjelmassa puolestatoistatunnista kahteen ja puoleen tuntiin, ja jalkalenkki päälle. Havaittiimpa Joensuun yliopiston ylpeys Suvikin ampumapaikalla, jossa laukauksia tulikin leirin mittaan meille kaikille vajaa 700. Erika ei ollut vieläkään kunnossa leireilyyn, mutta toivottavasti hänkin palaa remmiin taas Muoniossa! Säät suosivat koko leirin ajan, joten leiri vietiin onnistuneesti läpi. Nyt kahden viikon tauko, jonka jälkeen palataan taas asiaan Oloksen laduilla. Toinen allekirjoittanut jää vielä leireilemään Vuokatin maisemiin perjantaihin asti osan palatessa koulun penkille ja osan viettäessä ansaittua syyslomaa kotimaisemissa.

Terveisin NMM-ryhmä, Vili & Lauri

Vuokatinvaaraa valloittamassa

Yksi leirin pääharjoituksista, Vaaralle testijuoksun lähtö

Tasan kuukausi oli kulunut edellisestä leiristä ja olimme taas kokoontuneet Vuokattiin treenauksen merkeissä. Leiri alkoi tiistaina Rönkössä, jossa pidimme aloituspalaverin. Palaverin jälkeen oli hetki aikaa ennen iltapäivän kovaa rypistystä, vaaran testivitosta. Ajat paranivat keväältä selvästi ja taktisesti onnistuneen vauhdinjaon siivittämänä Tero iski tauluun kovimman ajan 19.38! Huolellisen loppuverryttelyn jälkeen kävimme päivällisellä, jonka jälkeen illalla oli ohjelmassa enää lihashuolto sekä tiukka lentopallopeli.

Lentis sekajoukkuein, Talentti, NMM ja KYKY-ryhmä

Keskiviikkoaamu alkoi tutusti kello 7 aamulenkillä. Piristävää oli huomata, että ensilumi oli jo sadellut maahan. Aamupäivällä menimme hiihtoputkeen totuttelemaan suksella liu’uttelemista. Noin kahden tunnin aikana jokainen saikin vapaan tekniikkansa näyttämään hyvältä. Lounaan jälkeen suuntasimme Vuokattihalliin yhdessä haastaja-ryhmän kanssa. Siellä teimme saliharjoituksen, jonka oli suunnitellut haastajien coach Mika Haapoja. Osalle tuli muutamia uusia liikkeitä, jonka huomaa varmasti seuraavina aamuina. Punttiharjoituksen jälkeen oli vielä hyvä mennä ottamaan asentopitoja valmentajien tarkkaillessa asentoja. Illalla osa porukasta uskaltautui uimaan Särkiseen, jossa vesi oli jo hyytävän kylmää.

Torstaiaamu alkoi hölkkäilyn jälkeen tiukalla keskivartalokuntopiirillä yhdessä kyky-ryhmän kanssa. Ennen aamupalaa saatiinkin hyvin vatsalihakset hereille. Torstaina rullarata oli liian jäässä sekä havunneulasissa, joten vaihdoimme suunnitellun ampumarullahiihtokilpailun putkessa hiihtoon. Latu oli hyvässä kunnossa ja aika kului nopeasti huolimatta siitä, että hiihdimme putkea edestakaisin reilun tunnin. Iltapäivällä kuitenkin pääsimme ampumaan rasituksesta, tällä kertaa juoksun jälkeen. Pojat juoksivat 8*8min ja tytöt 8*6min vauhtikestävyysalueella. Harjoitus oli kuluttava ja energian tarve kova heti harjoituksen jälkeen. Päivällinen maistuikin tavallista paremmalta. Päivällisen jälkeen haastajaryhmän valmentaja Mika veti aseenhuoltoluennon, jonka jälkeen kaikilla lukot kiilsivätkin kuin uutuuttaan. Aseenhuoltoeksperttimme Vili ”öljy” Sormusen sormet olivat tälläkin kertaa liukkaat ja tiiviin putsaamisen tahdissa johonkin koloon putosi yksi kuula lukosta. Vuokatin opiston siivoojat pitivät seuraavana päivänä huolen, että sitä ei tulla löytymäänkään.

Asehuolto Mikan vetämänä, lukon purkaminen, puhdistus sekä kokoaminen

Perjantaiaamu käynnistyi tutulla aamujumpalla uudella punttiksella. Siellä kaikille tuli ainakin lankku tutuksi. Aamuharjoituksessa suuntasimme sauvarinteeseen, jossa nousimme 4-5 nousua ALLE 2.5 hapoilla. Meidän Oulujoen lahja Kainuun naisilla Olli Jaakkola valitettavasti joutui sauvarinteestä kääntymään kotia kohti kun paljon pelätty flunssa iski päälle. Muuten kaikki selvisivät kunnialla. Iltapäivällä suuntasimme ampumaradalle, jossa edessä oli APT testi, joka sujui vaihtelevalla menestyksellä. Testin nopein ja tarkin oli Jaska porukan kuopuksena. Testin jälkeen oli vuorossa rullahiihtoharjoitus joka sisälsi 8x4´ tasuripätkiä ja rasituksenalaista ammuntaa. Illalla osa porukasta pelasi tutuksi tullutta lentopalloa, jonka seurauksena Vili (uusi Renny Harlin) sai varpaansa mustaksi. Onneksi osa tyytyi vähän rauhallisempaan menoon katselemalla Vain elämää -sarjaa.

Lauantaiaamuna lähdimme jälleen kerran valloittamaan vuokatinvaaraa vaarallehiihdon merkeissä. Kaikki aloitti rauhallisesti ensimmäiset nousut alle 2.5 hapoilla mutta lopussa sai jo hiihtää jopa yli 6 hapoilla. Nousuja kertyi vaihteleva määrä omasta tunteesta riippuen. Teemu tykitti semmoisia aikoja perus lenkkivauhdilla (eli 6 hapoilla), että saa Martin Fourcade olla varuillaan. Iltapäivällä vuorossa oli ammuntaharjoitus ja tietenkin tavaksi tullut jätskikisa. Ammunan jälkeen jokainen suuntasi palauttelemaan hiihtäen tai sauvakävellen. Päivällisen juttujen tasosta pystyi jo päättelemään, että kaikki alkoivat olla jo melko väsyneitä leiristä.

Viimeisenä aamuna oli vuorossa pitkä pk harjoitus, jonka kaikki sai toteuttaa valitsemallaan tavalla. Kaikilla painoi jo leirin rasitus mutta kaikki selvisivät kunnialla viimeisestä kolmen tunnin urakasta. Viimeisellä lounaalla naurua riitti, kun Vili ”Renny Harlin” Sormunen esitteli tekemiään elokuviaan. Hyvillä mielin siis saatiin leiri päätökseen. Kiitokset jälleen kerran hyvästä tehokkaasta leiristä Nikolle.

Greta ja Jaakko

Ja NMM-treenikausi jatkui Vuokatissa 23.-28.8.

Saavuimme lauantaina tuttuakin tutumpaan talviurheilu pyhättöön Vuokattiin. Aloituspalaverissa saimme kauan odottamamme vaatteet! Ensimmäisenä treeninä vuorossa oli tytöillä 9km ja pojilla 12km testijuoksu. Odotettavissa oli kovia parannuksia edelliskerrasta, Lauri "niitti" Peltoniemi paransi aikaansa kuitenkin odotettua vähemmän. Myyrien kurkkiessa Vili sekä pikkupojaksikin tituleerattu Jaakko joutuivat kaikkien pettymykseksi jättämään leikin sikseen. Osa ei lähtenyt ollenkaan juoksemaan jalkavaivojensa takia (Teemu ja Jessika The "pakara") vaan he tekivät Nikon kanssa sovitun treenin korvaavana hiihtämällä.

Sunnuntaiaamuna pääsimme taas Niko "kalkkis" Aapajärven aamujumppien makuun, tällä kertaa kuntopiirin merkeissä. Punnerruksista kenellekään ei ainakaan jäänyt puutetta. Aamupäivällä siirryimme ampumaradalle. Leirin painotus ammunnassa oli APT ja RAS. Sunnuntai aamupäivällä huolsimme itseämme sauvakävelyn merkeissä ja keräsimme voimia iltapäivän tasatyöntö hyökkäykseen. Treenissä kehitimme ylävartalon aerobista kestävyyttämme ja nopeusvoimaa. Innokkaimmille pukkijoille Nikolla oli tarjolla saksalaiset erittäin tahmeat rullat. Tarjoukseen tarttuivat Oulujoen lahja Kainuun naisille (miehille) eli Olli Jaakkola sekä Teemu "potku" Huhtala.

Maanantaina kaikilla oli vain yksi tavoite, vaaralle alle 2,5mmol hapoilla. Muutama epäonnen suhari ei kuitenkaan tässä onnistunut, vaikka näille epeleille reitti oli varmasti entuudestaan tuttu. Ylös noustiin jopa seitsemän kertaa. Iltapäivällä pyörähdimme ampumaradalla kaatosateessa. Vuorossa oli perinteisen rullahiihtoa 1,5h , jonka väliin teimme APT:tä. Rullahiihdon jälkeen lähdimme nylkyttämään puoleksitoista tunniksi vaaralle. Iltapäivän treenin pituudeksi kertyi siis leppoisa kolme tuntia.

Seuraavana päivänä aamulla oli vain ammuntatesti. Suurin osa joukkueesta sai parannettua aikaisempia tuloksiaan. Varsinkin Laurin ase oli lyönnissä, sillä edellisenä iltana Vili "öljy" Sorminen oli pitänyt asetta kuin kukkaa kämmenellään Laurin ollessa armeijan harmaissa. Öljyä oli uponnut aseeseen huoltotöissä noin litra, vieläkään ei tiedetä oliko öljy ase- vai moottoriöljyä. Kumma kyllä, Lauri ei tälläkään kertaa ollut iloinen.  Sateen alkaessa iltapäivällä olikin taas aika lähteä  seuraavaan harjoitukseen, vuoronumerossa seuraavana oli perus palauttava JK.

Keskiviikko aamuna oli vuorossa toista kertaa rullahiihtoa vaaralle. Meidän onneksemme myös hiihdon a-maajoukkue tuli meitä sparraamaan, tai no ainakin Ollia... Kun alkuviikosta hiihdimme vaaralle Anak:lla, nyt lisäsimme jo tehoa MK:seen asti. Olli sai viimeisellä vedollaan kuunnella olympiavoittaja Samin tekniikkaohjeita, ehkä tärkein Samin ohje Ollille kuului näin: Nyt jum****a se napa selkärankaan niin loppuu se nylkytys!
Pari miestä, Teemu ja Vili joutuivat tyytymään VK tehoon flunssansa vuoksi mutta se ei silti haitannut treenin mielekkyyttä!

Leirin päättävänä päivänä oli vuorossa tietenkin vaellusta UKK:lla noin 3-4h. Vaelluksen jälkeen pakkasimme väsyneinä mutta iloisina varusteet autoihimme ja lähdimme kotimatkalle kukin omaan suuntaansa.
Lopuksi haluamme koko ryhmän toimesta kiittää High5:sta antamistaan urheilujuomista sekä muista tuotteista. Ne tulevat todellakin kovaan käyttöön ja tarpeeseen! Kiitoksia!

Teemu sekä Tero "nuppi"

Muoniosta vauhtia kauteen

Kauan odotettu ja jopa hieman pelättykin Muonion leiri oli käsillä. Lauantai oli pyhitetty matkustukselle ja pienelle verryttelylenkille. Matka Muonioon oli pitkä, mutta se taittui sitäkin nopeammin Eekin testatessa Suvin Corollan rajoja. Särkijärvelle päästyämme oli maha tyhjentynyt nopeasta matkasta huolimatta. Onneksi perillä odotti notkuva ja herkullinen päivällispöytä Särkijärven majoilla.

Sunnuntailta kuntotestit oli muutettu kuntopiiriksi, joka ei sentään päästänyt helpommalla. Kuntopiiri ei jättänyt edes Viliä kylmäksi eikä tyttöjä ja eikä Jaskaa kuivaksi.

Maanantaiaamuna suuntasimme Ylläksen nousuihin. Puolustusvoimien ’’ylpeys’’ Lauri Peltoniemi aloitti leirin erittäin vahvasti katkeamalla jo ensimmäiseen nousuun saavuttaessa.


Tiistaina verryttelimme Hetta-Pallasta varten pitkällä yhdistelmäharjoituksella, joka sisälsi juoksun ja rullahiihdon lisäksi melontaa inkkarikanootilla. Vili ja Suvi olivat ylivoimaisia melontaosiossa, eikä edes Vilin kokemattomuus näkynyt hänen heilutellessa melaansa kuin vanha tekijä.


Keskiviikkona oli edessä pelättyäkin pelätympi Hetta-Pallas vaellus. Ajoimme Hettaan ja sieltä veneellä järven yli rannalle, josta vaelluksemme alkoi. Alkumatka sujui ilman sen kummempia kommelluksia aina kolmen tunnin kohdalle. Olli Jaakkola, Oulujoen lahja Kainuun naisille, johdatti porukan harhaan opastetulta reitiltä. Teemu ei missään vaiheessa epäillyt seurakaverinsa suunnistustaitoja vaikkakin kirosi reitinvalintaa karkein sanoin kaukana perässä. Leirillä vierailevana tähtenä majaillut Mikko ’’Tirehtööri’’ Loukkaanhuhta otti ohjat omiin käsiinsä ja karkasi muulta porukalta ottaakseen pummailussa hukatun ajan kiinni. Viimeisellä vedenottopaikalla porukka hajosi Vili ’’Sormi’’ Sormusen ja Tero ’’Nuppi’’ Seppälän tehdessä nerokkaan irtioton. Teemu otti karkulaiset kiinni peräänantamattoman luonteensa ansiosta, muiden tyydyttäytyessä hiljaisempaan tahtiin. Seuraavan kerran porukka oli kasassa vasta ruokapöydässä. Tytöt suoriutuivat Vuontispirtille ilman kommelluksia.

Torstaina lepäsimme ja kulutimme aikaa katsomalla elokuvia. Jo perinteeksi muodostuneissa leiriolympialaisissa mittelimme monissa ei niin tunnetuissa lajeissa, joita valmentajamme Niko oli ilmeisesti kehitellyt keväästä asti. Ei liene yllätys että voiton vei numerolla kaksi kilpaillut gigolopariksikin kutsuttu Jaakkola&Sormunen.

Perjantaina palasimme takaisin urheilijan arkeen löydettyämme itsemme Pallasjärven nousun alta. Vuorossa oli siis ylämäkivetoja. Keskiviikkoinen vaellus painoi pahimmoilleen reisissä ja Jessi ’’Pakara’’ Rolig valitteli myös viimesyksynä ampumahiihtopiirejä puhuttanutta pakaraansa.

Lauantaina oli yhdistelmätreeni Pallaksen maastoissa. Sammaltunturilta Pallakselle vetistä reittiä suunnistaessa Erika johti muut tytöt harhaan. Lisälenkkiä ei heille kuitenkaan kertynyt kuin puolisen tuntia. Greta ’’Kello’’ Kurkinen oli erityisen mielissään lisälenkistä.

Sunnuntaina sauvarinnettä kiivettiin suunniteltua alhaisemmilla sykkeillä, koska tuskin kellään olisi sykkeet edes nousseet tarvittaviin lukemiin. Katseet alkoivat olla jo siinämäärin lasittuneita, että maisemat Oloksen huipulta jäivät ihailematta. Iltapäivällä lähdimme kiertämään Jerisjärveä.

Treenin puolivälissä vaihdoimme tasurin vapaan hiihtoon. Kaikki olimme helpottuneita kun viimeinenkin treeni oli saatu kunnialla päätökseen. Erityisesti Tirehtööri-Mikko oli saanut sen verran kovia tuntemuksia viikon treeneistä, että väsyksissään päätti päivittää twitteriinsä #hyvältävaikuttaa

Leiri sujui kaikinpuolin loistavasti ja erityisesti haluaisimme kiittää valmentajaamme Nikoa ja apuvalmentaja ollutta Aria hyvin suunnittelluista ja toteutetuista treeneistä hienoissa maastoissa.

Vili ja Olli

KYKY-ryhmä aloitti leirityksen tulevalle kaudelle

KYKY-ryhmän kauden ensimmäinen leiri pidettiin lämpöisessä Vuokatissa 7.-12.7. Suurin osa ryhmäläisistä osallistui aloituspalaveriin, jossa Ari vähän valotti ryhmämme tulevaisuutta. Kun Mikkelin tytötkin olivat päässet perille Vuokattiin, lähdimme ampumaradalle jossa ammuimme testin. Testissä jokainen lähti Arin merkistä liikkeelle ampuen makuuta ja pystyä vuorotellen. Painetta lisäsi vielä Arin kellotus selkiemme takana. Heti kun olimme päässeet takaisin kämpille, meidän piti lähteä alkuverryttelylle Vaaran testijuoksua (Vuorijuoksu) varten. Tällä kertaa me kaikki selvisimme hienosti vaaran päälle oikeaa reittiä pitkin, eivätkä ajatkaan huonoja olleet! Juoksun jälkeen ruokakin maistui. Myöhemmin illalla lähdimme vielä pelaamaan jalkapalloa ja venyttelemään.

Tiistaiaamuna lähdimme aamulenkille ja aamupalalle. Aamuharjoituksen toteutusta muutettiin ja siitä tuli rulla-ampumahiihtoa. Paikalla oli myös Nuutisen Asko, jonka oma ryhmä harjoitteli samaan aikaan. Treenimme oli Askon ryhmän kanssa suht samanlainen, eli totuttelua rullasuksiin ja ampumapenkalle tuloa rasituksenalla. Illemmalla lähdettiin taas ampumaradalle, ensin ammuttiin vähän ja sitten pidettiin rullahiihtoharjoitus. Tasatyöntäessä me tytötkin huomasimme, että poikienkaan käsivoimat eivät kestä ikuisesti. Ennen omia iltarutiineja pelasimme vähän jalkapalloa ja pidimme pienen palaverin venyttelyn lomassa. Ari kehui, että olisimme kehittyneet tässä joukkuelajissa, joten heitämme toiveikkaina haasteen NMM-ryhmälle!

Keskiviikkoaamu oli aikaisin kaikista herätyksistä. Jokainen teki omanlaisen aamujumppansa, jonka jälkeen riennettiin ruokapöytään. Olimme tehneet jo yhdeksältä alkuverryttelyn Vaaralle nousuihin ja sitten sitä alettiin kapuamaan päälle asti. Yksin emme vaaraa nousseet, sillä Askon ryhmä ja erilaiset kärpäset pitivät meille jokaiselle seuraa. Lämpöasteetkin olivat nousseet korkealle vaikka treeniä olikin aikaistettu helteen vuoksi. Jokainen siis varmasti tunsi hien virtaavan kivutessaan vaaran päälle. Rankan aamuharkan seurauksena iltapäivällä oli vähän rennompaa. Ampumaradalla ammuimme nopeasti ampumapaikkatoimintaa. Osalle vauhti oli liikaa ja ohilaukauksia tuli enemmän kuin tarpeeksi. Ampumaharjoituksesta juoksimme pelaamaan beachvolleytä tuulisen järven rannalle, mutta useiden epäonnistuneiden yritysten ja sateen jälkeen lähdimme pelaamaan nopeampitempoista potkupalloa, jossa jokainen näytti taas kehityksensä merkkejä.

Torstaiaamu alkoi aamulenkillä ja lihaskunnolla. Säännöt myöhästymisestä olivat tiukat ja puolet ryhmästä alkoi tehdä punnerruksia. Sen päälle kuntopiiri sujui helposti. Aamupäivällä harjoituksena oli varsinkin suunnistaja-Saanan odottama ampumasuunnistus. Rastit löytyivät jokaiselta parilta joko pienimuotoisella metsästyksellä tai yhtä nopeasti kun Kaupin Minnalta. Harjoitusten välissä tankattiin ja illalla vuorossa oli vähän terävempiä tasatyöntövetoja ja pk lenkki jalkaisin. Illalla ei ollut ohjattua lihashuoltoa, vaan jokaisen piti pitää huolta omasta venyttelystään.

Ilmeisesti myöhästelijät olivat oppineet eivätkä enään myöhästyneet uudestaan perjantaiaamun lenkistä ja lihaskunnosta. Vaikka ylimääräisiä punnerruksia ei tarvinnut tehdä, tuntui eilinen harkka vielä keskivartalossa ja liikkeitä oli hankala tehdä. Aamuharjoituksena oli rulla-ampumahiihtoa ja välillä sitä mentiin ilman sauvoja. Tytöt hiihtivät omassa ryhmässä ja pojat omassaan. Illalla oli sitten vuorossa leirin pk harjoitus, jossa tytöt suunnistivat Heikkilän tilalle ja pojat lähtivät omille reiteilleen. Paarmojen ja kärpästen ollessa mukana menossa. Pitkän lenkin jälkeen jaksoimme vielä pelata maailman suosituinta joukkuelajia jalkapalloa, jossa tytöt yllättivät ketteryydellään. Viimeisimpänä illalla pidettiin palaveri, jossa Ari antoi hyviä vinkkejä nykyiseen ja tulevaan.

Viimeinen aamu koitti ja lähdimme suoraan sängystä aamupalalle. Leirin huipennus oli vaaralle nousut ilman tehoja. Keli oli lämmin, mutta sopiva sillä pieni tuuli puhalsi koko ajan, eikä itikoitakaan ollut. Kaikki ryhmäläiset jotka lähtivät hiihtämään vaaraa pitkin jaksoivat hyvin viimeisen harjoituksen. Osa kävi vielä uimassakin ennen ruokailua ja leirin päätöstä. Ensimmäinen KYKY-leiri oli onnistunut ja saimme nauttia erittäin hyvistä treenikeleistä. Myös uiminen oli kovasana tällä viikolla. Seuraavalle leirille jatkamme syyskuun puolivälissä testien merkeissä. Nyt tähtäimessä on hyvät sijoitukset Oulun ampumajuoksun SM-kisoissa!

Sofia & Camilla