Ampumahiihtäjien matka alkoi jo perjantai-iltana Tuusulassa, kun kokoonnuimme yhteistreeneihin ja pienimuotoiseen illanviettoon. Tarkoituksena oli luoda yhteishenkeä, joka onnistuikin hyvin ja porukka hitsautuikin reissun ensimmäisinä päivinä tiiviiksi posseksi. Asko Nuutisen vetämän ampumahiihtotreenin jälkeen siirryimme krapihoviin syömään, jolloin jännitystä oli jo selvästi havaittavissa.
Lauantaiaamuna tapasimme koko tiimin ja muun Suomen olympiajoukkueen kanssa Helsinki-Vantaan lentokentällä, jossa laukkujen vetoketjut vedettiin viimeisen kerran kiinni ja toisten aselaukut teipattiin. Matkan ensimmäiset varustevauriot tapahtuivat jo ennen koneeseen päässyä kun Sanniskan asesalkun ripa sanoi sopimuksen irti. Noin puolentoistatunnin matkatavara härdellin jälkeen pääsimme vihdoin turvatarkastuksen läpi terminaaliin, missä nopeimmat tekivät jo matkan ensimmäiset ostokset. Esimerkiksi pojat parfyymihyllyltä. Pienen evästauon jälkeen odottelimme jo kuumeisesti koneeseen pääsyä.
Ampumahiihtäjät saivat koneesta loistopaikat hätäuloskäyntien kohdalta, missä riitti tilaa myös porukan hujopille, Tuukalle, jota tilanpuute etukäteen hieman jopa hirvitti. Lento meni mukavasti virvokkeita juodessa.
Friedrichshafenin kentällä edessä odotti pienimuotoinen kaaos matkatavaroihin liittyen. Yksinkertaisesti Suomen joukkueella oli liian paljon tavaraa, eivätkä kaikki millään mahtuneet busseihin, joilla kuljettiin majoituspaikkaan. Ampumahiihtotiimi ehti jo huolestua aseiden jäävän kentälle, mutta onneksi valmentajamme Jouni huolehti kaikkien aseet välivarastoon, josta ne kuljetettiin kilpailupaikalle. Hotellille päästyä nälkäiset suomalaiset pettyivät ravintolan annoskokoihin ja joutuivatkin tilaamaan pitsan iltapalaksi. Mutta onneksi tähän asiaan oli parannusta luvassa.
Sunnuntaina pojilla oli aikainen herätys, kun harjoituksiin vievä bussi lähti hotellilta 7.24. Tytöt jäivät tuohon aikaan vielä tyytyväisenä nukkumaan ja lähtivät 9.54 bussilla Bürserbergiin myöhempiin harjoituksiin. Aseet olivat onnistuneesti löytäneet perille ja kun valjaat sekä muut osat oli saatu paikoilleen voitiin aloittaa ensimmäiset treenit 1250 metrin korkeudessa. Korkeus tuntui itse kullakin jäsenissä ja myös syke näytti huippulukemia.
Illalla suuntasimme lähes koko joukkueen voimin avajaisiin. Muutaman tunnin pinssien vaihtelun, avajaisohjelman sekä Olympiatulen sytytyksen jälkeen palasimme väsyneinä hotellille nukkumaan ja valmistautumaan seuraavan päivän harjoituksiin.
Maanantaiaamu oli sunnuntaiaamun kaltainen poiketen kuitenkin sääolosuhteista, jotka nostivat fiilikset kattoon jopa valmentajaa myöten :) Treenin jälkeen pojat löysivät mieluisimman kolkan koko hotellista. Saunaosasto hipoi täydellisyyttä näköaloja unohtamatta. Paikallinen löylyvesi ei ole puhdasta ja kirkasta vettä, jonka kantapään kautta Tuomas huomasi. Loppuillan vietimme pelaten korttia, tankaten ja henkisesti (ja fyysisesti iltalenkin muodossa) kisaan valmistautuen ampumahiihtäjien kesken. Illalla oli myös jokailtainen palaveri.
Tiistai - ensimmäinen kisapäivä. Tiistaina päästiin kunnolla asiaan, kun vuorossa oli pikakilpailu. Poikien kilpailu oli ensin ja he lähtivätkin hotellilta kukonlaulun aikaan. Tytöt seurasivat pari tuntia perässä.
Tiistaina kilpailuolosuhteet olivat vaikeat ja se näkyi ampumapaikalla. Keli olisi ollut hidas ja raskas, mutta sitä kevensi huollon hyvä panos, siitä kiitokset Saulille! Pojista parhaiten vaihtelevassa tuulessa ja tuiskussa ammunnan selvitti parhaiten Tomi vain yhdellä sakolla pystypaikalta. Tuukka oli tiukasti kamppailemassa jopa voitosta mutta tällä kertaa pystyammunta sakotti ja tiputti sijoitusta pois kymppisakista, sijoitus kuitenkin kiitettävä 14! Aapolla ja Tuomaksella oli vaikeampi päivä penkalla sekä allekirjoittaneella myös suksella. Takaa-ajossa oli ainakin luvassa selkiä eteen, kun sijoitukset painuivat 40 huonommalle puolelle.
Tyttöjen kisa alkoi heti suomalaisväreissä kun Sanniska säntäsi matkaan numerolla yksi. Ensimmäiseltä paikalta kaikki kaataneena asettikin hän kovat pohjat muille rikottavaksi. Loppujenlopuksi kuitenkin 37 sinnikästä tyttöä pystyi sen tekemään. Suomalaistyttöjen parhaasta pikakilpailusuorituksesta vastasi Saana, joka olikin hienosti 16! Myös Aliisa ja Maiju olivat tasaisen varmoja sekä ladulla että penkalla.
Pikakilpailun lopputulos jäi suomalaisittain ehkä hiukan alakantiin. Ohuehko ilma, sekä iso nousu ennen amumapaikkaa verottivat hieman osumatarkkuutta ja hiihtovauhtia, mutta kaikki suoriutuivat hienosti takaa-ajoon, joka kisaattiinkin jo seuraavana päivänä.
Keskiviikko - takaa-ajo. Pojat lähtivät taas matkaan samalla aikataululla, kuin pikakisa-aamuna, mutta sehän ei lannistanut. Pikakisan tuloksen seurauksena edessä oli paljon selkiä ohitettavana, joka lisäsi poikien nälkää päästä kisaamaan. Valmistelut sujuivat ilman ongelmia ja takaa-ajo pamahti käyntiin klo 10.30. Tuukka lähti sijalta 14. minuutin ja 36 sekuntia kärjen perään. Hiihtovauhti Tuukalla olikin kohdillaan, mutta pystypaikat sakottivat lopputulosta hieman, silti nousua tuli kuitenki yksi pykälä eteenpäin. Poikien parhaasta noususta vastasi Aapo, joka nosti osakkeitaan 19 sijaa hyvällä hiihtokululla ja tasaisella ammunnalla. Myös Tuomas nosti asetelmiaan 11 sijaa, erittäin hyvällä viimeisellä kierroksella, joka olikin koko porukan 4. nopein. Tomille sattui vaisumpi päivä, kun hiihto ja ammunta eivät natsanneet oli hän lopulta 48.
Tyttöjen takaa-ajoon lähdettiin sitten poikien takaa-ajon jälkeen. Ensimmäisenä suomalaisista säntäsi matkaan Saana 16. hienon pikakisan jälkeen. Saanan jälkeen suomalaisista Maiju ja Sanniska lähtivät matkaan peräkanaa sijoilta 37. ja 38. Alisa pääsi myös matkaan melkein heti Maijun ja Sanniskan lähdettyä. Tyttöjen parhaasta suorituksesta vastasi Maiju, joka nosti hyvällä ammunnalla (0+0+1+1) ja hyvällä hiihtokululla itsensä sijalle 22. Saana sijoittui sijalle 26. ja Alisa sijalle 56. Sanniska hiihti sijalle 33.
Torstaina oli vuorossa vapaapäivä kilpailuista ja ammunta harjoituksista. Tarkoitus oli lähteä hiihtelemään palauttavaa pertsaa hotellin viereiselle ladulle, joka kuitenkin kariutui kovaan lumisateeseen ja voiteluongelmiin, joka puolestaan aiheutti kauheat paakut suksien pohjiin. Jopa paikalliset ihmiset huomasivat meidän ongelmat ja auttoivat pitojen pois otossa.
Kun olimme lopulta päätelleet ettei hiihtämisestä tule mitään päätimme lähteä käymäään hissillä mäen päällä. Hissi aseman huipulla maisemat olivat todella upeat. Päätimme lähteä koko joukkueena läheisen vuoren huipulle. Tytöt eivät jaksaneet kiivetä kovin pitkään ja jäivätkin ottamaan kuvia luonnosta ja toisistaan. Pojat sen sijaan rupesivat vääntämään omaa polkua metriseen hankeen ja pääsivät puolen tunnin uurastuksen jälkeen vuoren huipulle. Tytöt siirtyivät edeltä syömään huipulla olevaan ravintolaan ja pojat päättivät korkeimmalta kohdalta laskeutuessaan syödä vasta ihan alhaalla. Torstai-ilta meni kaupungilla ollessa Suomen jääkiekkopoikien pronssipeliä seuraten.
Perjantaina oli vuorossa viimeinen kisapäivä. Sekaviestiin suomalaiset lähtivät hyvällä joukkueella, johon kuuluivat Maiju, Saana, Aapo ja Tuukka. Tyttöjen hienot suoritukset saivat jatkoa poikien osuuksilla ja Suomen joukkue sijoittui hienosti kuudenneksi ja mikä tärkeintä Ruotsi jäi Suomen taakse seitsemänneksi. Muut suomalaiset vastasivat huikeasta kannustuksesta viestin aikana. Perjantai-iltana oli vielä vuorossa päättäjäiset, jossa tavarat vaihtuivat eri maiden urheilijoiden kanssa. Esimerkiksi Tshekin ja Ranskan varusteet olivat kovassa huudossa, tuli myös huomattua, että suomalaisten pipot olivat haluttua tavaraa.
Joka päivä kisojen tai harkkojen jälkeen päästiin maittavalle ja riittoisalle lounaalle kilpailupaikan ravintolaan. Ruokaa oli joka päivä riittävästi ja kun Rauth ja kokis sponsoroivat juomat oli varaa mistä valita. Lisäksi kisapaikalta sai hakea patukoita välipalaksi jotta nälkä ei yllättäisi. Kaiken kaikkiaan ruoka oli todella hyvää josta kiitos kuuluu järjestäjille. Illat ampumahiihtäjillä kuluikin lähinnä kortin peluun merkeissä.
Lauantaina aamusta alkoi matka kohti Suomea. Reissu jätti mukavan kokemuksen kaikille ja hyviä suorituksia nähtiin. Kaikenkaikkiaan reissu oli mahtava!
Teksti: Maiju Luokkala
-----------
Suomen joukkue EYOF-kisoissa:
Saana Lahdelma 1998 Mikkelin Hiihtäjät
Alisa Laitinen 1997 Mikkelin Hiihtäjät
Maiju Luokkala 1997 Lemin Eskot
Sanna-Mari Purola 1997 Seinäjoen Hiihtoseura
Aapo Erkkilä 1997 Saloisten Reipas
Tuomas Harjula 1998 Tuusulan Voima-Veikot
Tuukka Invenius 1997 Soisalon Ampumahiihtäjät
Tomi Sipilä 1997 Alavieskan Viri
Valmentaja: Jouni Kinnunen
Huoltaja: Sauli Tuomisto
